Muisteloita - kaveria ei jätetä
Karjala-lehdessä julkaistiin 27.2.2020 Riitta Uosukaisen kolumni Muisteloita - kaveria ei jätetä. Seuraavana puhtaaksi kirjoitettu teksti kuvassa olevasta kolumnista.
"SYYSKUUSSA 1996 Hotelli Tornissa oli mielenkiintoinen seremonia: Tornin Ritarit valitsivat ensimmäistä kertaa naisen Tornin ritariksi. Sain tämän kunnian. Siirryin tilaisuudesta Toivo-mieheni kanssa WSOY:n tiloihin kirjani Liehuvan liekinvarren julkaisutilaisuuteen.
Yllätys oli valtaisa. Belevardi parveili toimittajia, tilat olivat täyden, kamerat surrasivat. Vaatimaton kirje- ja puhekokoelma oli saanut huikean huomion: suurin ihme oli eroottissävyinen kirje omalle puolisolle!
Tapahtuma sai aikaan uuden vaiheen pitkään jatkuneessa tarinassamme. Kyseessä oli "pulpettirakkaus", avioituminen, opiskelu ja kummankin valmistuminen tahoillaan. Asuinpaikkoja olivat Imatra ja Helsinki.
Menestys työelämässä oli ilmeinen, Topin upseerinura eteni everstiluutnantiksi asti. Palvelin isänmaata eduskunnassa 20 vuotta, kolme opetus- ja tiedeministerinä ja erityisesti eduskunnan puhemiehenä yhdeksät valtiopäivät. Antti-poika tuli hyvin hoidetuksi isoäidin ja muun lähiverkoston kautta, isän vaikutus oli valtava ja myönteinen.
TOPI OLI siirtynyt reserviin täysin palvelleena, kun Riitta jätti eduskuntatyön 2003. Topi oli uskomaton puhemiehen puoliso. Kansalliset ja kansainväliset tehtävät koskivat myös häntä. Tuki puolisolle oli vankkumaton.
Puhemiehen kunniamerkit ja -jäsenyydet olivat hänenkin ansiotaan, niin myös valtioneuvoksen arvonimi. Hänen katseensa ja kritiikkinsä oli lahjomaton. Sosiaalinen elämä oli hauskaa, hyvät ystävät elivät mukana. Aleksis Kiveä myötäillen: "Elämä oli iloleikki vuosikymmeniä."
"Tulevat vuoden, jotka eivät miellytä", sanoo Raamattu. Ne tulivat vuonna 2016, kun Topiin iski muistisairaus, joka oli myöhään alkava. Olin päättänyt ryhtyä pitämään korosteisesti huolta fyysisesti hyväkuntoisesta kumppanista, mutta jouduin itse kaksi vuotta myöhemmin tapaturman uhriksi "työmaallani" eduskunnassa.
Kaatuminen kaiteettomissa portaissa haittasi merkittävästi. Matkapuhujan työ hidastui. Topi on taas ollut varsinainen elämänapu, vaikka muisti välillä karkailee.
FAKTAT ON tunnustettava. Sairaus etenee, onneksi hitaasti tähän asti. Mutta koskaan et voi olla varma, mitä tuleman pitää.
Tilanne on kokonaan uusi. Tuen tarvitsijoita riittää. Nyt on autettava myös muita muistisairaita, joita on 70 000 - 200 000. Huomattakoon, että sairaus on yhtälailla läheisten ongelma.
Yksin tätä tilannetta ei kestä, yhdessä selvitään.
Kirjoittaja on Jääskessä syntynyt valtioneuvos ja kokoomuksen entinen pitkäaikainen kansanedustaja, joka toimi opetusministerinä 1991-1994 ja eduskunannan puhemiehenä 1994-2003.